My very best friend

Tiedättekö miltä tuntuu kun näkee parasta ystäväänsä vain kaksi kertaa vuodessa?. Entäs kun on miljoona asiaa kerrottavana ja hän on kaukana?. No minä tiedän. Mutta onneksi hän kumminkin on siellä, vaikka hän onkin kaukana. Onnekkseni olen nähnyt häntä tämän syksyn aikana vähän enemmän. Mutta silti se tunne kun kuulee hauskan jutun ja haluaisi jakaa sen hänen kanssaan hän ei ole siinä. Hän on jossain kaukana. Vaikka minulla onkin ollut välillä erittäin masentavia hetkiä, hän on silti jaksanut kuunnella ja tukea minua, eikä ole lähtenyt pois. Kaikilla ei ole sellaista ystävää joten saan olla kiitollinen, että minulla on. Hän on Pinja.