torstai 24. marraskuuta 2011

My very best friend

Tiedättekö miltä tuntuu kun näkee parasta ystäväänsä vain kaksi kertaa vuodessa?. Entäs kun on miljoona asiaa kerrottavana ja hän on kaukana?. No minä tiedän. Mutta onneksi hän kumminkin on siellä, vaikka hän onkin kaukana. Onnekkseni olen nähnyt häntä tämän syksyn aikana vähän enemmän. Mutta silti se tunne kun kuulee hauskan jutun ja haluaisi jakaa sen hänen kanssaan hän ei ole siinä. Hän on jossain kaukana. Vaikka minulla onkin ollut välillä erittäin masentavia hetkiä, hän on silti jaksanut kuunnella ja tukea minua, eikä ole lähtenyt pois. Kaikilla ei ole sellaista ystävää joten saan olla kiitollinen, että minulla on. Hän on Pinja.

torstai 10. marraskuuta 2011

Olin tänään tutustumassa meijän kotsan ryhmän kaa tonne aninkaisii (siis sinne ammattikouluu). Ku mun olis tarkotus hakee sinne mut ensi pitäis vaa saada numeroi nostettuu ja tosiiaa täsä ei oo montaa viikkoo aikaa. Ku oon niinku kiinnostunu  ravintola alast ja sit sain tietää et kuin mont eri mahdollisuut siel on päästä ei paikkoihin. Esimerkiksi tarjoilijaksi, hotellin vastaanotto virkailijaksi, Gourmet-kokiksi, suurtalous kokiksi ja kondittoriksi. WAU! onpa niitä paljon :)
Oli taas pakko päästä selitteleen kaikkee, lähenpäs täst kattoo elokuvaa:)